maanantai 30. toukokuuta 2011

Luumuglaseerattu grillikylki ja aasialainen coleslaw

Viikonloppuna kokeiltiin yhtä uusimman Glorian ruoka & viini -lehden grillausresepteistä. Alkujaan resepti oli tarkoitettu ribseille, mutta kaupasta lähti epähuomiossa mukaan grillikylkeä ilman luita. Vieläkään en siis saanut kauan haaveilemiani ribsejä omasta grillistä, mutta ehkä ensi kerralla tulee paneuduttua vähän paremmin raaka-aineiden ostoon. Lisukkeena olleesta aasialaisesta coleslawsta tuli kerta heitolla suosikkini. Varhaiskaalin, seesamin, korianterin ja chilin yhdistelmä oli mukavan erilainen. Ja koska salaatti ei ollut majoneesilla kyllästetty, se oli suht kevyttä tavaraa, mikä teki siitä tietenkin entistä herkullisempaa (heh, naisen logiikkaa?).




Luumuglaseeratut possun ribsit (Glorian r&v 4/2011)

2 kg maustamatonta possun grillikylkeä

keitinliemi
5 l vettä
1/2 dl hienoa merisuolaa
1 tl kuivattuja chilihiutaleita
2 valkosipulinkynttä
1 keltasipuli

luumuglasyyri
3/4 dl hienonnettuja kuivattuja luumuja
1 1/2 dl soijakastiketta
3/4 dl kuivaa sherryä tai vermuttia
2 tähtianista
3/4 dl juoksevaa hunajaa
1 1/2 rkl raastettua inkivääriä
1 1/2 rkl sitruunamehua

Kuori ja viipaloi valkosipuli ja lohko keltasipuli. Kiehauta vesi, suola, chilit ja sipuli tilavassa kattilassa. Leikkaa ribsit muutamaan osaan ja nosta ne kiehuvaan liemeen. Kuori pinnalle kertyvä vaahto pois reikäkauhalla. Keitä ribsejä kannen alla keskilämmöllä n. tunti tai kunnes liha on kypsää ja irtoaa luista. Nosta lihapalat jäähtymään.

Valmista luumuglasyyri: mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä keskilämmöllä 10-15 min. Poista tähtianikset ja soseuta kastike sileäksi sauvasekoittimella.

Kuumenna grilli. Leikkaa ribsit annospaloiksi ja voitele ne kummaltakin puolelta glasyyrilla.Grillaa ribsit rapeiksi, noin 5 min molemmin puolin. Älä päästä grilliä liian kuumaksi ja varo, ettei glasyyri pala.





Aasialainen coleslaw

6 dl ohueksi viipaloitua varhaiskaalia
1 rkl seesamin siemeniä
3 rkl miriniä
2 rkl seesaminsiemenöljyä
1/2-1 punainen chilipalko
1 dl rouhittuja suolapähkinöitä
2-3 rkl hienonnettua korianteria

Leikkaa varhaiskaali ohuiksi suikaleiksi terävällä veitsellä tai mandoliinivihannesleikkurilla. Siirrä kaali suureen kulhoon. Paahda seesaminsiemenet kevyesti paistinpannussa ja kaada kaalin joukkoon. Mittaa mirin ja seesamöljy kulhoon. Halkaise chili ja poista siemenet. Silppua chili hienoksi ja sekoita kaalin joukkoon. Peitä kulho tuorekelmulla ja anna salaatin vetäytyä jääkaapissa muutama tunti. Viimeistele salaatti rouhituilla suolapähkinöillä ja hienonnetulla korianterilla juuri ennen tarjoamista.




torstai 26. toukokuuta 2011

300 m lautaa + 1000 ruuvia = The terassi

Kuten jo aikaisemmin kerroin, ei pihamme kunto ole kovin häävi. Koitin etsiä koneelta kuvia pihasta viime kesältä, mutta eipä niitä juuri löytynyt. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, ettei sammaleen valtaama "nurmikko" ollut mikään ihanteellinen paikka viettää aikaa. Pääsiäisenä kuitenkin aloitettiin tai paremminkin mies aloitti koko vuoden suunnitelmissa olleen terassin perustusten teon ja molempien silmissä siinsi mukava oleskelupaikka ensi kesäksi.

Ihan ei yhdessä eikä kahdessa päivässä perustukset syntyneet. Seinän vierustaa koristaneen kukkapenkin hävitysoperaation yhteydessä mies päätti kaivaa salaojat esiin, laittaa sokkeliin siitä puuttuneen patolevyn ja rännin alle putken johtamaan veden sadevesikaivoon. Samalla selvisi, että salaojitus oli hieman puutteellinen, se siis piti tehdä uudelleen. Jotain hyvääkin kaivauksista seurasi. Minä nimittäin sain isot kasat kiviä tulevia projektejani varten. niistä lisää myöhemmin.

Terassi oli valmis reunalaudoituksia myöten kolmen viikon kuluttua aloituksesta. Joka päivä työt eivät tosin edistyneet muiden kiireiden takia. Seuraavat kuvat saavat kertoa tarinan lopun, joka oli erittäin onnellinen. Kaikenlaista pientä kivaa pihaan on suunnitteilla ja pikkuhiljaa aoin suunnilmiani toteuttaa, vuorokaudessa eivät vaan tunnit tahdo riittää!












Erään perjantain spektaakkeli, sora-auto täytti salaojat kuljettimen avulla














Tunnelmia viime kesältä, taustalla kukoistava kukkapenkki ja nurmikko


perjantai 20. toukokuuta 2011

Jo joutui armas aika...

Tällä viikolla vietettiin molempien lasten päiväkotiryhmien kevätjuhlia ja jostain taas kumpusi pakottava tarve tehdä tädeille muistamiset omin pikku kätösin. Aluksi suunnitelmissa oli tehdä neulotut tiskirätit, mutta en keksinyt niiden kaveriksi mitään teemaan sopivaa pientä kivaa. Puolen litran Fairy pullo olisi ollut ehkä vähän liiankin käytännöllinen ja krouvi.

Eeräältä Menitan vierailulta tarttui mukaan Veera pellavalankaa, josta aloin suunnitella pesukintaitaiden tekoa. Googlailun tulos valmiiden ohjeiden suhteen oli todella laiha, joten malli piti keksiä omasta päästä. Parin prototyypin jälkeen homma alkoi sujua ja tein sarjatyönä seitsenän kinnasta. Sen verran monta toistoa tein pesukintaasta, että voisin jopa kirjoittaa siitä ohjeen tänne blogiin, jos jotakuta kiinnostaa.

Lankaa oli tarjolla montaa eri väriä, mutta tämä luonnonvärinen oli kaikkein karkein ja näin ollen sopi parhaiten pesukintaan materiaaliksi. Kannattaa käydä katsomassa värejä Lappajärven värjäämön sivuilta.



Pesukinnas

Malli: oma
Lanka: Veera pellavalanka (tex 240x4)
Menekki: n. 1/2 kg vyyhdistä tein 7 kinnasta
ja lankaa jäi vielä ainakin yhteen kintaaaseen

Pakettiin laitoin mukaan herkullisen värisen ja hajuisen puolukka- tai tyrnipalasaippuan. Saippuat ostin Dermoshopista, jolle saippuat valmistaa Vaasan Aito Saippua Oy.





Yllä olevista kuvista huomaa muuten hyvin miten erilaista aamu- ja iltavalo on. Ylempi kuva on otettu aamuseitsemältä ja alempi iltakuudelta. 

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Äiti lintsaa



Esikoisen ihka ensimmäisiä kaverisynttäreitä vietettiin toissa viikolla. Kevään juhlaputki on vienyt mehut meikäläisestä ja nämä synttärit vedettiinkin tarjoiluiden puolesta puhtaasti kaupan valmiilla eväillä. Blogin päivittäminenkin on jäänyt toiselle sijalle, kun samaan aikaan on ollut käynnissä terassiprojekti, josta laitan pian ainakin kuvia.








Työhuoneeseen perustettiin yhdistetty hodari- ja jätskikiska. Juhalakalu halusi välttämättä kakun vaikka itse olin sitä mieltä, ettei sitä kuitenkaan kukaan syö. Vaan toisinpa kävi. Kermavaahdolla kuorrutettu ja karkeilla koristeltu kaupan kääretorttu katosi parempiin suihin alta aikayksikön. Jonkun vieraan suusta kuulin kommentin, että "onpa aika kova koppura tämä kakku", mutta enemmistöä kakun kuivuus ei haitannut.




Jotain piti kuitenkin juhliin päästä näpräämään, joten ongintapusseihin tein nimikorut sekä juhlatunnelmaa luomaan kovin trendikkäät ja monissa blogeissa nähdyt viirinauhat. Juhlakalu muuten valitsi aivan itse viirien värit. Ne piti olla samat kuin synttäreitä varten hankitun keilasetin keiloissa (allekirjoittanut vaihtoi kyllä punaisen oranssiksi).




Koruihin ostin kirjainhelmet ja puuvillanyörit täältä. Viirit leikkasin kartongista ja liimasin ne kaksipuoleisella "rolleri" teipillä kiinni kanttinauhaan. Mikää kovin kestävä ratkaisu tämä ei ole, mutta kesti ainakin nämä kemut (ja ovat nyt roikkuneet katossa pari viikkoa eikä yksikään viiri ole vielä lähtenyt irti). Tutuille tiedoksi, että viirejä saa lainaan. Toinen nauha on pituudeltaan 5 m, toinen n. 3 m.




Juhlien ohjelmassa oli lahjojen jako pullonpyörityksellä, keilausta, discoilua, ongintaa ja karmeaa riehumista. Mukavaa oli, mutta ensi kerralla ehkä vähän vähemmän vieraita, kaksitoista 4 - 6-vuotiasta oli vähän liikaa (niin kuin sitä ei muka ennen juhlia olisi voinut arvata, heh).

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Synttäreiden ja vapun juhlintaa

Vappuaattona oli taas tupa täynnä väkeä juhlistamassa vapun lisäksi esikoisen 5-vuotissynttäreitä. Paikalla oli 11 lasta ja 11 aikuista, joten menoa ja meininkiä riitti.

Pöydässä oli tarjolla nuudeli- ja bulgur-papusalaattia sekä kirkasta perunasalaattia, joka ilmeisesti onnistui hyvin sillä melkein kaikki meni vaikka keitin siiheen vajaa kolme kiloa perunoita.  Salaattien lisukkeeksi tein helppoja ja nopeita valkosipulileipiä ranskanleivästä ja itse tehdystä valkosipulivoista.Ystäväni Mia oli leiponut aivan täydellisiä ciabatta-tyylisiä pieniä leipäsiä jostain Anna Bergströmin kirjasta löytyvällä ohjeeella ja 9-vuotias sokerileipurin alku, Ella, paria sorttia pikkuleipiä. Leipästen kanssa nautittavaksi tein munakoisotahnaa.






Edellisenä päivänä olin paistanut munkit, jotka tein tämän viime keväänä Yhteishyvän ruokaliitteessä ilmestyneen reseptin mukaan. Tein taikinaa tupla-annoksen ja siinä riittikin paistamista, ensi kerralla yksi annos riittää kyllä tälle munkinpaistajalle. Munkkien muoto on milestäni tässä reseptissä näppärä, mutta kuivattu mansikka ei kyllä juuri maistunut vaikka lisäsin sitä vähän reilummalla kädellä kuin ohjeessa sanottiin. Seuraavalla kerralla syödään mansikat ja munkit erikseen.




Varsinaisen synttärikakun esittelinkin jo edellisessä postauksessa. Maidottomana vaihtoehtona oli mansikkahyydykekakku, joka oli tehty samalla periaatteella kuin tämä lakkahyydykekakku. Pohjana käytin tällä kertaa hieman epäonnistunutta kääretorttupohjaa ja pinnalla oli kokonaisten marjojen sijaan mansikkakiille.




Naudanliha-nuudelisalaatin resepti vaatii vielä hiomista, vaikka lapsivieraat siitä kovasti tykkäsivätkin (vai juuri siksikö se kaipaakin hiomista, heh), joten en sitä vielä tähän laita. Bulgur-papusalaatti syntyi yksinkertaisesti yhdistämällä tupla-annos marinoituja papuja ja keitettyä bulguria (3 dl kuivaa).




Munakoisotahnan reseptin olen saanut joskus vuosia sitten työkaveriltani. Resepti on todennäköisesti peräisin hesarin ruokasivuilta. Valmis tuotos muuten maistuu paremmalta miltä näyttää.


Munakoisotahna

1 munakoiso (300 g)
1-2 valkosipulin kynttä
1/2 kypsää tomaattia
1 rkl persiljaa
1 tl punaviinietikkaa
2 rkl oliiviöljyä
(ruokalusikallinen saksanpähkinää)
 

Paista munakoisoa 200-asteisessa uunissa ensin puoli tuntia yhdellä kyljellä, sitten puoli tuntia toisella, kunnes munakoison kuorensisäinen solurakenne on luhistunut. Anna jäähtyä sammutetussa uunissa vielä puoli tuntia.
Jos haluat, kiedo munakoiso vielä alumiinipaperiin ja laita avotulelle savustumaan pariksi kolmeksi minuutiksi esimerkiksi kaasuhellan liekille. Käsittely antaa savun maun.

Kuori munakoiso ja heitä kuoret pois. Lisää valkosipuli, tomaatti ja persilja ja aja tehosekoittajalla hienoksi. Lisää punaviinietikka ja oliiviöljy ohuena nauhana ja sekoita koko ajan. Jos haluat tahnasta rakeista, voit lisätä joukkoon rouhittua saksanpähkinää.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Ei tullut R2D2...

... vaan tuli hiekkaan uponnut surffibussi. Eero toivoi 5-vuotissynttäreilleen Star Wars -hahmo R2D2:n näköistä kakkua. Vielä juhlien aattona olikin tekemässä tuota kakkua, mutta en millään keksinyt hyvää toteutustapaa, joten pyörsin lupaukseni ja toteutin kakkostoiveen, surffibussin.




Pohjaksi tein kaksi vaaleaa kääretorttupohjaa Kinuskikissan ohjeella. Täytteeksi mukailtu versio samaisesta osoitteesta löytyneestä vadelma-mascarpone-täytetteestä (2 dl vispikermaa, 1 prk mascarpone-juustoa, 1 1/2 prk rahkaa sekä epämääräinen määrä tuttifrutti-crushia ja sokeria). Kakun päällystin Confetista ostetulla valmiilla vaahtokarkkimassalla (alle kermavaahtoa). Käytin massaa ensimmäistä kertaa ja siitä tuli kyllä heti suosikkinini. Massaa oli todella helppo kaulita, ohutkin levy irtosi hyvin alustasta ja se oli vielä hyvän makuistakin.






Bussin ja alustan maalasin pastaväreillä. Ihan hauskaa hommaa ja lopputuloskin oli miehen mielestä "ihan tunnistettava" vaikka mittasuhteet heittivätkin härän pyllyä ja auto muistutti pakun sijaan bussia. Autosta tuli siis liian matala pituuteensa nähden ja siksi se piti upottaa hiekkaan. Ensi kerralla en käytä värejä ehkä ihan yhtä reippaalla kädellä, nuorempi juhlaväki oli nimittäin aika värikästä sakkia kakunsyönnin jälkeen.





Surffipojat viime kesänä Ohtakarissa

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...