Omenahyydykekakku

Tämän kakun postaus meinasi jäädä ihan unholaan vaikka vieläkin vesi herahtaa kielelle, kun muistelee sen makua. Kakku sisältää poikkeuksellisesti maitotuotteita (ja paljon), koska perheen maitoallergikko oli humputtelemassa viikonlopun aivan toisaalla ja minulla perheen ulkopuolisia apuvoimia kakun tuhoamiseen. Maidoton versio tästä kakusta täytyy kyllä yrittää joku päivä tehdä, niin hyvää tämä oli. Alkuperäinen resepti löytyy täältä. Alla oma, hieman enemmän omenaa sisältävä muunneltu versio.

Omenahyydykekakku

 

omenahilloke

300 g (hapanta) omenaa pieninä kuutioina

2,25 dl vettä

75 g hyytelösokeria

2 tl vanilja sokeria

 

pohja

180 g Digestive-keksejä

75 g voita

 

täyte

2,5 dl vispikermaa

200 g rahkaa

60 g sokeria

2 tl vaniljasokeria

70 g valkosuklaata

Sekoita omenahillokkeen ainekset kattilassa. Keitä aineksia viitisen minuuttia. Anna jäähtyä.

 

Murskaa keksit pakastepussin ja kaulimen avulla. Sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle.

 

Sulata suklaa. Vaahdota kerma ja lisää sokerit, rahka ja sulatettu valkosuklaa. Sekoita täyte tasaiseksi. Levitä puolet omanahillokkeesta pohjan päälle. Kaada täyte pohjan ja hillokkeen päälle. Anna hyytyä jääkaapissa nelisen tuntia. Levitä hyytyneen kakun pinnalle loput hillokkeesta.

 

Kakku pysyi hyvin koossa vaikkei siinä käytettykään liivatetta. Rakenne oli aika pehmeä ja hetken lämpimässä oltua kakku ei enää oikein pysynyt "ryhdissä". Joten jos kakkua haluaa tarjota esim. juhlissa, joissa se joutuu olemaan lämpimässä tarjoilupöydällä, kannattaa massaan lisätä liivatetta.

Lahjontaa

Kesän aikana kaksi työkaveriani oli saavuttanut aikuisen naisen iän ja yksi tahtonut. Yhdeksi osaksi työporukkamme kimppalahjoja tein jokaiselle korun. Vajaan puolen vuoden yhteisen taipaleen ja toisten työkavereiden haastattelujen perusteella yritin tehdä jokaiselle omannäköisen korun. Ehkä onnistuin ehkä en. Mutta sen tiedän varmasti, että korujen kuvaaminen on edelleenkin haastavaa, varsinkin, kun sitä yrittää tehdä keskellä yötä.

Melonin muotoisia savukvartseja

 

Liloja makeanvedenhelmiä, Svarowskin kristalliriipus ja hopeinen rengaslukko.

Värjättyä kalkkikiveä, hopeahelmiä ja hopeinen gekkoriipus.

Ja vielä viimeiseksi pieni kierrätysvinkki. Jos nurkissasi sattuu pyörimään joutilaita lasisia petrimaljoja (ja nämähän varmasti kuuluvat joka kodin vakiovarustukseen), voi niitä käyttää vaikka kätevästi pinottavina korujen säilytysrasioina.

Tikutettua broileria ja satay-kastiketta

Satay-kastike on ollut to do -listallani jo ties kunka kauan ja tähtien asennon ollessa oikea, se pääsi vihdoin pöytäämme. Sellaisen englanninkielisen (elän luulossa, että ne ovat jotenkin autenttisempia) reseptin löytäminen, jossa ainesosana ei olisi käytetty maapähkinävoita ei ollutkaa kovin simppeliä. Päädyinkin tekemään oman versioni yhdistelemällä näitä kahta reseptiä. Broilerin marinadissa kaikki mausteet löytyivät kaapista, mutta enpä ennen ollut yhdistellyt niitä tuolla tavalla. Maistettuani marinadia olin hieman skeptinen sen suhteen, miten vartaat maistuisivat lapsille. Skeptisyys oli turhaa, sillä esikoinen veteli seitsemän varrasta yhdellä istumalla. Satay-kastike ei taas kelvannut kummallekaan, mutta jäipähän meille aikuisille edes jotain syötävää, kun suurin osa vartaista meni parempiin suihin. Ja taas sama laulu kuin viime postauksessa, maku oli parempi kuin ulkonäkö. Pitää varmaan kaivaa vietnamilainen koristeluopas esiin ja alkaa treenaamaan porkkanan veistelyä tai sitten muistaa edes tuoda se korianteripuska kaupasta.

 

 

Broilerivartaat ja satay-kastike

 

marinadi broilerille
4 broilerin rintafileetä
1 rkl korianterin siemeniä
2 tl fenkolin siemeniä
2 hienonnettua valkosipulin kynttä
5 cm sitruunaruohoa tai 2-3 tl valmista tahnaa
1/2 tl kurkumaa
2 tl ruokosokeria
1/2 tl suolaa
2 rkl soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1/2 limetin mehu

Satay-kastike

150 g maapähkinöitä (minä käytin roisisti suolapähkinöitä)
1 rkl ruokaöljyä
1 sipuli
2 valkospipulinkynttä
1 silputtu punainen chili
2 rkl kalakastiketta
suolaa
1,5 - 2 rkl tamarindkastiketta
1,5 - 2 dl kookosmaitoa
1 limen mehu

2 rkl ruokosokeria

Paahda korianterin ja fenkolin siemenet pannulla. Hienonna ne huhmaressa. Kaada takaisin pannulle ja lisää valkosipuli, sitruunaruoho, kurkuma, sokeri, suola, soijakstike, seesamiöljy ja limetinmehu. Anna seoksen jäähtyä, leikkaa fileet ohuiksi, pitkiksi suikaleiksi. Sekoita marinadi suikaleisiin. Anna maustua 6-8 tuntia tai jätä vaikka yön yli. Jos käytät puisia varrastikkuja, muista laittaa ne likoamaan. Kun liha on marinoitunut, pujottele ne hieman kiertäen vartaisiin.

Paista maapähkinöitä pannulla, jos et käytä suolapähkinöitä. Laita tehosekoittimeen/silppuriin pähkinät, sipuli, valkosipuli, kalakastike, öljy ja tamarindkastike. Jauha tasaiseksi massaksi.
Kuumenna massaa koko ajan sekoitellen hetki. Lisää silputtu chili, limen mehu sokeri, osa kookosmaidosta ja tarvittaessa suolaa. Kiehauta seos. Jos kastike on liian paksua, lisää kookosmaitoa tai vettä.

Vartaat voi paistaa parilalla, uunissa grillivastusten alla, mutta paras maku tulee tottakai hiiligrillillä. Paisto/grillausajan kanssa kannattaa olla varovainen, hiiligrillillä vartaat kypsyivät noin viidessä minuutissa.

 

Onnellinen varrasmies



Vartaat kypsyivät niin nopeasti, että kuvaaja meinasi missata koko homman. Osa vartaista siin siirretty jo odottamaan nälkäisiä syöjiä.

 

Tässä vielä lopuksi ystävältäni saama niksi varrastikkujen liotukseen, jonka aika moni varmaan tietääkin. Litran vesipullo täyteen vettä, tikut sisään ja korkki kiinni.

Vietnamilainen kana-katkarapusalaatti

Tämän kana-katkarapusalaatin ohjeen olen saanut joskus vuosia vuosia sitten Stockan herkun vietnamilaisten tuotteiden maistiaisista. Pari viikkoa sitten viikonlopun lastensa kanssa kyläilemässä ollut ystäväni toivoi tätä lauantai-illan murkinaksi. Ulkonäöllä tämä salaatti ei komeile, mutta maku on sitäkin parempi. Pieni (tai vähän suurempi) ripaus tuoretta korianteria ei olisi ollut pahitteeksi, mutkun se puska jäi sinne kaupan hyllyyn. Syksy on muuten parasta aikaa tehdä tätä salaattia, talvella kun kyssäkaalit tuppaavat oleman aika nahkeita ja mauttomia, sesonki ruokaa siis.

 

 

Vietnamilainen kanakatkarapu-salaatti

 

1 pss keskikokoisia tai suuria katkarapuja

n. 200 g maustamattomia broilerifileitä

n. 50 g pähkinöitä

1 sipuli

2 porkkanaa

1 kyssäkaali

öljyä

 

kastike

n. yhden sitruunan mehu

1 dl vettä

1/2 dl kalakastiketta

1 tuore chili

3 valkosipulinkynttä

2 rkl tummaa sokeria

 

Valmista ensin kastike. Sekoita keskenään sitruunamehu, vesi, kalakastike ja sokeri. Hienonna chili ja valkosipuli ja lisää seokseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria, sitruunamehua tai kalakastiketta. Kastike saa olla vahvan makuista.

 

Paista kanafileet kokonaisina. Anna jäähtyä hetki ja paloittele suht pieniksi suupaloiksi. Ripottele päälle vähän suolaa. Kuori ja paloittele kyssäkaali, porkkanat ja sipuli. Paista ensin porkkanat, sitten sipulit. Lisää joukkoon kyssäkaali, katkaravut, broilerin palat ja pähkinät. Paista niin kauan, että loputkin ainekset juuri ja juuri lämpenevät. Tarjoile kastikkeen kanssa.

Paikka kaikelle tarpeelliselle

Jo viime kesänä suunnittelimme miehen kanssa terassillemme varastokomeroa, jossa voisi säilyttää kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin puutarha- ja grillaushommiin liittyvää tavaraa. Terassin teko oli kuitenkin tälle perheelle niin suuri ponnistus, että komero jäi ajatuksen asteelle. Alkukesällä insipiraatio sitten iski ja komeron kehikko alkoi hiljalleen syntyä. "Piirrustukset syntyivät sitä mukaan, kun homma eteni ja tukeva runko saatiinkin aikaan. Suurinta päänvaivaa tuottivat ovet ja niiden saranat. Rautakaupan saranaosastolla kun näet valinnanvaraa riittää ja asiaan vihkiytymättömälle valinta on kaikkea muuta kuin helppoa. Pienen säätämisen jälkeen ovetkin saatiin paikalleen (kaikille komerontekijöille tiedoksi, vaimon ja naapurin miehen neuvoja kannattaa aina noudattaa oviasioissa, säästyy säätämiseltä). Jonkin verran jouduin hakemaan puutavaraa kaupasta, mutta suurin osa oli edellisenä vuonna tehdystä julkisivujen uusimisesta yli jäänyttä materiaalia, jonka luvan kanssa keräsin talteen. Siis kierrätystä parhaimmillaan!

 

 

Komeron "tyttöjen puolella" on paikka meikäläisen oksasaksille, leikkureille, multanyssyköille, lannotteille ja ruukuille sekä "poikien puolella" paikka briketeille, hiilille, sytytysnesteelle ja muulle grillaustilpehöörille. Nuo kuvat on muuten otettu noin kuukausi komeron valmistumisen jälkeen ilma ihmeempiä järjestelyoperaatioita ja tavarat ovat edelleen niille suunnitelluilla paikoilla (ja niitä on siis käytettykin siinä välissä). Kyllä nyt kelepaa.

 

 

Naapuriapua parhaimmillaan

Ennen komeron rakentamista terassi sai uuden harmaan sävyn pintaansa. Sudin pinnan kahteen kertaan Tikkurilan sävytetyllä Valtti-puuöljyllä. Sävynä oli muistaakseni 5088 Turve. Terassin ilme muuttui kyllä aika paljon parempaan suuntaan, kuten ennen ja jälkeen kuvista voi havaita.

 

 

 

Pihajuhlat

Taloyhtiömme pihajuhlia vietettiin kauniina elokuun lauantaina ja samalla juhlistettiin yhtiön 25-vuotistaivalta. Kuten viime vuonnakin, sää oli mitä mainioin ja juhlamieli korkealla.

 

 

Menun suhteen mentiin osittain samoilla linjoilla kuin viime vuonna. Pöydästä löytyi yrteillä ja sitruunalla maustettua kokonaisena grillattua lohta, balsamico-marinoituja papuja, taboullehia, vihreää salaattia ryyditettynä viinirypäleillä ja marinoidulla sipulilla, mango-currykastiketta ja aiolia. Jälkkäriksi tarjoiltiin takuu varmaa feikkitiramisua. Keittiötiimimme sai vahvistusta kokkikoulua käyvästä yhtiön nuorisojäsenestä, joka valmisti kesätyöoppiensa avulla Houtskarin Skagen-ravintolan tajunnan räjäyttävän hyvää aiolia. Resepti on tietenkin salainen, kuinkas muuten.

 

Ruokarintamalla ei siis mitään uutta ja ihmeellistä vaan vanhojen hyviksi havaittujen reseptejen kierrätystä. Ensi vuotta varten itselle muistiin, että ruokapöytä kannattaa sijoittaa pihakäytävän toiselle reunalle, sinne valmiiksi varjoisaan paikkaan.

 

Rapurapurallaa

...rallateltiin perinteisesti jo kahdeksatta kertaa elokuun puolessa välissä ystäväperheen mökillä. Näitä rapujuhlia vietetään lähtökohtaisesti aina koulujen alkua edeltävänä viikonloppuna. Tällä kertaa mukaan pääsi 8 aikuista ja 7 lasta ikähaitarina 2-12 vuotta. Ensimmäisissä juhlissa lasten rapupöytään ei ollut kovasti tungosta, mutta nyt innokkaita syöjiä alkaa olla jo aika monta. Lasten lisäksi rapuaiheista rekvisiittaakin on vuosien varrella kertynyt ihan kiitettävästi, suurin osa menee kategoriaan "mauton, mutta tyyliin sopiva". Täysin toiseen kategoriaan menevät kyllä mökiltä löytyvät 60- ja 70-luvun astiat, esim. kultakoristeiset lautaset ja rujon kauniit viinilasit.

Tänä vuonna terassin pöydän ylle laitettiin punaiset kynttilälyhdyt tunnelmaa luomaan. Ja nehän täytyi jonkun sinne laittaa ja minä pääsin pääsin lempipuuhaani, "asentamaan"!

 

Rapukausi taitaa olla jo lopuillaan, mutta kirjataan nyt ensi vuotta varten rapujen keitto-ohje kuitenkin tänne, sillä nyt oli suola ja muutkin maut erityisen kohdallaan. Rapujen keitto on näissä juhlissa miesten hommaa, naiset ja lapset saunoo ja ui sillä aikaa. Minun mielestä oikein hyvä työnjako!

Rapujen keitto-ohje

50 elävää rapua

5 l vettä

2 dl karkeaa merisuolaa

2 rkl sokeria

puntti kruuunutilliä

Mittaa vesi suureen kattilaan. Lisää joukkoon suola, sokeri ja sopivan kokoisiksi pätkiksi katkottu puolikas tillipuntti. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Laita ravut yksitellen kattilaan kiehuvaan veteen. Muista tarkistaa, että ravut ovat eläviä. Kun viimeinenkin rapu on laitettu kattilaan, anna rapujen kiehua vielä 10 minuuttia.

Laita laita toiseen kattilaan loput tillit ja nostele keitetyt ravut tillien päälle. Siivilöi keittoliemi ja kaada se kattilaan. Jäähdytä mahdollisimman nopeasti. Rapujen päälle voi laittaa muutaman kylmäkallen pakastepussien sisällä nopeuttamaan jäähtymistä. Anna rapujen maustua liemessä yön yli.

Juhlaviikonlopun perinteisiin kuuluu myös puutarhavattujen poimiminen läheiseltä marjatilalta. Vaikka puutarhavatut eivät olekaan makeudeltaan villivattujen veroisia vie minun tapauksessa helppous tässä asiassa voiton. Tänä vuonna mökin piha oli mustikoita sinisenään ja jälkkäriksi tehtiinkiin perusmarjapiirakkaa vatuista ja mustikoista sunnuntai-vehnäjauhopussin kyljestä löytyvän ohjeen mukaan. Tuplana tehtynä tuosta ohjeesta tuli pellillinen piirakkaa. Muuten toimin ohjeen mukaan, mutta munat ja sokerin vatkasin vaahdoksi ja suurimman osan mustikoista sekoitin taikinan joukkoon, taisipa niitä marjojakin olla vähän enemmän kuin ohjeessa.

Koska järvivesi alkoi olla jo aika kylmää, saunomisesta vähän vähemmän välittävät tyypit saivat laiturille henkilökohtaiset kylpytynnyrit.

Lopuksi täytyy esitellä vielä yksi mökin kestosuosikkipuuha. Mökillä on säilytetty Apu- ja Seura-lehtiä vuosien varrelta. Tämä ruokaohjehelmi löytyi muistaaksen vuodelta -92 olevasta lehdestä. Olikohan tuolla vihreällä broilermurekkeella tarkoitus käännyttää kasvissyöjiä? 

Pientä iltapalaa hengenheimolaisten seurassa

Reilu viikko sitten vietin rattoisan illan kahden bloggarin, yhden (pakollisen?) ruuasta ja käsitöistä kiinnostuneen hangaroundin sekä omien perheenjäsenten kera. Emännöimäni blogimiitti toteutui kuin toteutuikin vaikka yhteisen päivän löytäminen tapaamisesta kiinnostuneiden kanssa olikin haasteellista ja viime hetken peruutuksiltakaan ei vältytty. Otsikon "pientä iltapalaa" on kyllä ihan täyttä kukkua, pöytä notkui sekä suolaisia että makeita herkkuja. Huonosta sääennusteesta huolimatta ilta oli sateeton ja ruokailu onnistui terassilla. Valitettavasti myös ampiaiset löysivät herkkujemme luo ja jälkiruuat nautittiin suosiolla sisällä. Pienin vieras sai ristoksen käteensä, mutta onneksi siitä selvittiin zyrtekillä ja särkylääkkeellä.

 

 

Uneliaan kokin Anna toi mukanaan kahta eri kastiketta, joista toinen oli täyteläinen tomaattikastike ja toinen tuhdisti valkosipulilla maustettu jugurtti kastike. Jugurttikastikkeesta Anna oli ystävällisesti valmistanut myös maidottoman version soijajugurtista. Herkkuja olivat kaikki ja Annalle tiedoksi, että soijaversio parani vaan vanhetessaan. Lisäksi Anna teki vielä vähän perinteisestä poikkeavaa cole slawta, jossa oli kaalin ja porkkanan lisäksi herneitä ja pähkinöitä sekä majoneesin tilalla öljypohjainen unikonsiemenkastike.

 

 

 

Kiristääkö silmukkaa -blogin Peppiina toi tullessaan minulle aivan uutta karppihenkistä siemenleipää, jossa aineksina oli käytetty ainakin kaurahiutaleita, erilaisia siemeniä ja parmesaania sekä nokkosilla ryyditettyä pestoa. Hiukan epäilyttävästä ulkomuodostaan (sori Peppiina) huolimatta pesto oli aivan loistavan makuista ja sopi todella hyvin siemenleivän kaveriksi. Tämän totesivat myös työkaverini, joille vein seuraavana päivänä maistiaisia. Meille jäänyttä ruokamäärää ei nimittäin kaksi aikuista olisi saanut tuhottua ennen kuin ruuat olisivat pilaantuneet. Jälkkäriksi saimme nauttia Peppiinan leipomaa ihanan kirpsakkaa punaherukka-valkosuklaapiirakkaa. Herra maidoton sai aivan oman spesiaalinsa, jossa oli raakasuklaata ja herukoita. Kuvaa tästä herkusta ei saanut ottaa, koska tekijänsä mielestä ulkonäkö ei ollut tarpeeksi edustava.

 

 

 

Sanna the hangaround-jäsen toi tullessaan bataatti-perunasalaattia ja tyttärensä leipomia hauskoja tryffelikeksejä. Keksien maku muistutti vähän mutakakkua, mutta koostumus ei ollut kuitenkaan aivan yhtä kostea. Ulkonäöltään keksit muistuttivat minikokoisia ruislimppuja. Ohje on peräisin 15-vuotiaan Veeran homemade-blogista. Kannattaa käydä kurkkaamassa!

 

 

 

Tryffelikeksit

 

1 dl sokeria

1 1/4 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

4 rkl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

25 g voita

1 kananmuna

tomusokeria pyörittelyyn

Mittaa kuivat aineet ja voi kulhoon. Sekoita niin että aineet sekoittuvat juuri. Lisää kananmuna ja sekoita kunnes taikina on tasainen. Laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. Pyöritä taikinasta palloja, pyörittele ne tomusokerissa ja laita pellille (jätä reilusti väliä, sillä keksit leviävät uunissa paljon). Paista 180 asteisessa uunissa n. 10-12 min, kunnes keksit ovat juuri jähmettyneet, anna jäähtyä hieman.

Itsellä pää löi vähän tyhjää tarjottavien suhteen, mutta onneksi Peppiina pelasti tyhjäpään ja toivoi ribsejä. Niihin sentään kehittelin glasyyrin hapankirsikoista ja siitä tulikin yllättävän hyvä. Ulkoruokailu ja grillaushan ei ole mitään ilman taboullehia, joten sitä myös oli tarjolla.

 

 

 

Kirsikka-glasyyri ribseille

 

0,5 l hapankirsikoita

1 dl sherryä

4 valkosipulinkynttä

1 - 1, 25 dl muskovadosokeria

suolaa

 

Poista kirsikoista kivet ja hienonna valkosipulinkynnet. Laita kaikki ainekset pieneen kattilaan ja keitä pienellä lämmöllä reilu puoli tuntia ilman kantta. Soseuta keitos sauvasekoittajalla (tätä ei ehkä kannata tehdä kattilassa, jos ei halua punapilkullista keittiötä). Tarkasta maku, lisää tarvittaessa suolaa ja keitä vielä hetki, jos glasyyri on liian litkua. Huomaa kuitenkin, että glasyyri paksuuntuu jähtyessään. Sivele ribsien tai muun grillattavan lihan pintaan kypsennyksen loppuvaiheessa.

 

 

 

Ilta oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut, kiitos kaikille osallistujille herkuista sekä hyvästä seurasta!